Jääkiipeily on mainio tapa harrastaa kiipeilyä perinteisen ulkokiipeilykauden ulkopuolella, kokonaan uudessa elementissä. Lajin hienouksiin kuuluu muun muassa se, että jääputoukset muuttuvat jatkuvasti, joten tarjolle tulee jatkuvasti vaihtelevia ja uniikkeja reittejä kiivettäväksi.
Kiipeilyä jo valmiiksi harrastavalle henkilölle hyppy jääkiipeilyyn ei vaadi oikeastaan kuin sopivia varusteita ja intoa kokeilla jotain uutta. Jääkiipeily sopii myös aloittelevalle kiipeilijälle, varsinkin jos kiipeilykaveriksi putouksille saa houkuteltua hieman kokeneemman jääkiipeilijän. Jääkiipeilyä voi kokeilla myös ohjatulla kurssilla, joita järjestävät muun muassa kiipeilyoppaat ja -seurat.
Suomen kenties tunnetuimmat ja parhaat jääkiipeilyputoukset sijaitsevat Korouoman luonnonsuojelualueella Posiolla. Niiden lisäksi kiipeilyyn soveltuvia jääputouksia löytyy eri kohteista ympäri Suomea, joskin kiipeilykelpoisten putousten muodostuminen ja kiipeilykunto vaihtelee talvesta toiseen. Sopivia kiipeilypaikkoja kannattaa tiedustella esimerkiksi paikallisilta kiipeilyseuroilta.
Jääkiipeily kannattaa turvallisuussyistä aloittaa yläköyden avulla. Yläköyden voi virittää putoukselle kalliokiipeilystä tuttujen oppien avulla esimerkiksi puuankkurilla, jonka lisäksi kokeneemmat jääkiipeilijät voivat tehdä yläköysikiipeilyyn soveltuvan ankkurin myös jääruuveista. Yläköyden avulla jääkiipeily vaatii köyden ja ankkuritarvikkeiden lisäksi köysikiipeilyn henkilökohtaisia varusteita, kuten kiipeilyvaljaat sekä kypärän. Varmistuslaitteeksi soveltuu hyvin ATC. Nämä varusteet löytyvät todennäköisesti köysikiipeilyä harrastavilta kiipeilijöiltä jo valmiiksi kotoa.
Jääkiipeilyä varten tarvitaan lisäksi putouskiipeilyyn soveltuvat jääkiipeilyraudat sekä jääkiipeilykengät, joihin jääkiipeilyraudat on mahdollista kiinnittää. Lisäksi jääkiipeilijät tarvitsevat käsiinsä putoushakut.
Jääkiipeilyyn voi antaa etukäteen joitain neuvoja, mutta parhaiten jääkiipeilyn perusteet oppii menemällä putoukselle ja kokeilemalla kiipeämistä käytännössä.
Nyrkkisääntönä hakkujen lyönnit lähtevät korvan seudulta ja hakun lyönti muistuttaa hieman ruoskamaista sivallusta vasaroinnin sijaan. Hakkuja ei tarvitse puristaa kovinkaan lujaa ja hieman rennommalla otteella lyönnit uppoavat seinään usein helpommin, eivätkä kädet väsy yhtä paljoa.
Kiivetessä lantio ja painopiste kannattaa pitää mahdollisimman lähellä seinää. Hakuilla lyötäessä yläselkää kannattaa taivuttaa hieman taaksepäin, jotta hakkujen käyttäminen on helpompaa. Mikäli kädet alkavat palella kiivetessä, kannattaa niitä ravistella sydämen alapuolella, jotta veri pääsee kiertämään paremmin.
Jäärautojen etuosassa on mallista riippuen yksi tai kaksi terävää piikkiä, ja ne kannattaa potkaista seinään tukevasti kiinni. Kuten muussakin kiipeilyssä, kannattaa paino pitää myös jääkiipeilyssä mahdollisimman pitkälti jaloilla, ja kiipeämiseen on suositeltavaa käyttää jalkojen vahvoja lihaksia.
Hakuilla lyötäessä kalliosta lohkeaa usein pienempiä tai suurempia palasia. Kiipeilykypärään voi halutessaan asentaa visiirin, joka suojaa jääroiskeilta, ja myös erillisten suojalasien käyttäminen on mahdollista. Hakkuja lyötäessä jäähän kannattaa kiinnittää huomiota osumakohtaan, sillä särkymäisillään olevan jään lohkeilun huomaa usein silmämääräisesti.
Mikäli jäätä pääsee murenemaan liiaksi hakun ympäriltä, ei hakku välttämättä kestä kovinkaan paljoa painoa ja hakku kannattaa lyödä jäähän uudelleen. Myös varmistajan tulee olla jääkiipeilyssä tavallistakin enemmän hereillä ja varoa yläilmoista tippuvia jäälohkareita. Jäälohkareiden vuoksi kypärä on jääkiipeilyssä ehdoton varuste sekä kiipeilijälle että varmistajalle.
Jääkiipeilyharrastuksen edetessä yläköysittelystä voi halutessaan siirtyä hiljalleen jääliidaamisen pariin. Jääliidaukseen kannattaa kuitenkin suhtautua kunnioittavasti, sillä jääliidatessa mahdollinen putoaminen on huomattavasti sporttiliidausta ja trädikiipeilyä riskialttiimpaa. Siksi jääliidaamiseen kuuluu olennaisena osana sääntö ”ei saa pudota”.
Mikäli jääliidaus kiinnostaa, kannattaa lajiin perehtyä esimerkiksi aiheelle omistetun kurssin tai jääkiipeilyoppaan avulla. Näin esimerkiksi jääruuvien oikeaoppisen käytön voi oppia turvallisesti.
APUA JÄÄKIIPEILYVARUSTEIDEN HANKINTAAN
Jääkiipeilykengät ja jääraudat:
Jääraudat on joissain tapauksissa mahdollista kiinnittää esimerkiksi laskettelumonoon tai hyvin jäykkäpohjaiseen vaelluskenkään, mutta yleisesti parempaan lopputulokseen päästään varsinaisilla jääkiipeily- tai vuoristokengillä.
Jääkiipeilykenkiä kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä sovittamassa paikan päällä, jotta kengän sopivuutta omaan jalkaan voi testata etukäteen.
Automaattirautojen lukitusta varten jääkiipeilykenkien etu- ja takapäässä on paikat jääraudoissa oleville metallisille kiinnikkeille, kun taas puoliautomaattiraudoissa etuosassa on kumista ja nauhasta valmistettu kiinnike, jolloin kiipeilykengässä ei ole pakko olla eturaudalle sopivaa paikkaa. Sekä automaattiset että puoliautomaattiset jääraudat sopivat jääkiipeilyyn hyvin.
Jääkiipeilyraudoissa on yksi tai kaksi kärkiterää, tai joissain tapauksissa yksi iso ja yksi pieni kärkiterä. Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä ja kyse on lähinnä henkilökohtaisesta mieltymyksestä.
Kiipeilyhakut:
Jääkiipeilyyn soveltuvat hakut ovat järeämpiä kuin esimerkiksi vuoristovaellukseen käytetyt hakut. Tekniseen kiipeilyyn soveltuville hakuille on ominaista käyrä varsi ja kaksi kahvaa. Kahden kahvan avulla seinässä kiinni olevaan hakkuun on helpompi tarttua toisella kädellä käden vaihtamisen helpottamiseksi. Mikäli jäähakkujen avulla haluaa harrastaa myös dry toolingia, kannattaa valita tekninen jäähakku. Jääkiipeilyyn soveltuvat hieman monikäyttöisemmät jäähakut, joiden varsi ei ole aivan yhtä käyrä ja joista toinen kahva voi puuttua.